

Me tarvitsemme sinua!
TSTS ry on monelle tuttu ennen kaikkea tapahtumista.
Ne ovat näkyvä ja tärkeä osa opiskelijayhteisöä, mutta ne eivät ole yhdistyksen tärkein tehtävä.
TSTS ry on olemassa ennen kaikkea Turun ammattikorkeakoulun terveysalan opiskelijoiden edunvalvontaa varten.
Se tarkoittaa vaikuttamista koulutuksen kehittämistoimintaan, opiskelijoiden äänen esiin tuomista, yhteistyötä korkeakoulun kanssa sekä sen varmistamista, että terveysalan opiskelijoilla on vahva ja aktiivinen yhteisö tukenaan.
Yhdistys ei ole palvelu, jonka tuottaa pieni joukko vapaaehtoisia.
Yhdistys on sen jäsenet.
Jos aktiivinen toiminta ja vastuu jäävät samoille ihmisille, toiminta väistämättä vähenee.
Se näkyy lopulta paitsi tapahtumissa, myös siinä työssä, jonka vuoksi TSTS ry on olemassa - opiskelijayhteisömme etujen ja oikeuksien toteutumisen valvojana.
Kyse ei ole siitä, etteikö tahtoa tehdä asioita riittäisi.
Kyse on siitä, että muutamien ihmisten voimavarat eivät riitä kantamaan lähes 1700 jäsenen koulutusalayhdistyksen vastuuta.
Terveysalan opinnot ovat vaativia.
Harjoittelut, tentit, opinnäytetyöt, työssäkäynti ja muu elämä kuormittavat monia opiskelijoita.
Sama arki koskee myös jokaista hallituksen jäsentä, joka tekee yhdistyksen eteen vapaaehtoistyötä kaiken muun rinnalla.
Viime aikoina kuormitus on kuitenkin kasvanut niin suureksi, että nykyinen toimintatapa ei ole enää pitkällä aikavälillä kestävä.
Koulutusalayhdistyksemme tulevaisuuden ei tule rakentua yksittäisten yhdistyksen hallituslaisten varaan.
Se rakentuu siitä, kokevatko jäsenet yhdistyksen omakseen ja ovatko he valmiita osallistumaan sen toimintaan omien voimavarojensa mukaan.
TSTS ry:n toiminta ei jatku itsestään. Se jatkuu vain, jos sille löytyy tekijöitä.
Ratkaisuna ei ole se, että jokaisen pitäisi tehdä enemmän. Monella ei yksinkertaisesti ole siihen mahdollisuutta, eikä sitä voi keneltäkään vaatia.
Mutta jos useampi jäsen osallistuisi pienellä panoksella, vastuu jakautuisi tasaisemmin eikä kenenkään tarvitsisi kantaa kohtuutonta kuormaa.
Yhdistyksen vahvuus ei synny sen koosta.
Se syntyy siitä, kuinka moni kokee sen omakseen.
Siksi nyt on oikea hetki pysähtyä pohtimaan, millaisen koulutusalayhdistyksen nykyiset opiskelijat haluavat jättää tuleville opiskelijasukupolville.
Jos tavoitteena on yhteisö, joka puolustaa opiskelijoidensa etuja, rakentaa yhteenkuuluvuutta ja tarjoaa mahdollisuuksia vaikuttaa, sen eteen tarvitaan enemmän kuin hallitus.
Tarvitaan jäsenistö, joka on valmis olemaan osa yhteistä tekemistä.
Tämä ei ole syyttävä viesti eikä vetoomus säälin saamiseksi.
Tämä on rehellinen kuvaus siitä, missä tilanteessa yhdistys tällä hetkellä on.




